materiaaleina kipsi, muovailumassat, kapalevy, esineet
tiistai, 30. syyskuuta 2008
sunnuntai, 14. syyskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Sieniretki
galleria Huudossa Uudenmaankadulla 3.-14.9.2008
takaisin Pasin blogiin
tapio tuomisen laatima lehdistötiedote
Vanhassa Mesopotamiassa elettiin litteän, maan yli kaartuvan kupumaisen taivaan alla. Maailmankaikkeus oli ihmistä muistuttavan auguurijumalan käsityönä tekemä. Tieto tästä perustui uskoon ja oli kulttuurista, toisin sanoen täysin kiistämätöntä.
Kuten kaikki tietävät, on vesi neljästä elementistä ensimmäinen ja tärkein. Tämän tiesivät jo muinaiset kreikkalaiset. Mihin tieto perustui? Omakohtaiseen havaintoon. Metsässä luontoa tarkkaileva filosofi näki, miten sade lankesi maahaan ja miten vesi muutti maan sieniksi. Kuivuuden tultua hän näki, miten sienet paloivat savuna ilmaan. Pian taas satoi ja kasvoi sieniä. Arkihavainto oli selvittänyt hänelle alkuaineiden kierron järjestyksen: vesi, maa, tuli ja ilma. Näistä kolme jälkimmäistä olivat veden, ensimmäisen ja tärkeimmän olomuotoja... Vai onko arkihavaintoon sittenkään luottamista? Selviääkö maailman koostumus sieniä tarkkailemalla?
Elämme Tellukseksi kutsutulla kiviplaneetalla, joka viime aikoina on vaihtanut muotoaan pannukakusta jotakuinkin pyöreäksi. Nykyisin planeettamme leijailee avaruudessa, jossa käsitteet ylhäällä ja alhaalla muuttuvat merkityksettömiksi. Kuitenkin koemme tähtitaivasta katsellessamme hyvin voimakkaana illuusion, että me olemme alhaalla ja tähdet kaukana yläpuolellamme. Kokemuksemme on sama, olipa oma sijaintimme missä kohden pallomaista planeettaamme tahansa. Tämä arkihavaintoon perustuva kokemus pysyisi samana, vaikka tarkkailisimme tähtitaivasta jonkin toisen planeetan pinnalta.
Pasi Mälkiä nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä ihmisenä olemisesta. Katsoja johdatetaan pohtimaan voisiko asioita katsoa myös aivan uudesta, totutusta poikkeavasta näkökulmasta? Voiko hierarkioita ja rakenteita tarkastella ilman pohjaa, maaperää johon kaikki ankkuroituu? Kuinka luotettavia ovat arkihavaintoon ja traditioihin perustuvat kokemuksellinen ja kulttuurinen tieto, sekä missä mittakaavoissa ne pätevät? Onko muutamassa vuosituhannessa mikään ajatusmaailmassamme ehtinyt muuttua?
Tapio Tuominen
Kuten kaikki tietävät, on vesi neljästä elementistä ensimmäinen ja tärkein. Tämän tiesivät jo muinaiset kreikkalaiset. Mihin tieto perustui? Omakohtaiseen havaintoon. Metsässä luontoa tarkkaileva filosofi näki, miten sade lankesi maahaan ja miten vesi muutti maan sieniksi. Kuivuuden tultua hän näki, miten sienet paloivat savuna ilmaan. Pian taas satoi ja kasvoi sieniä. Arkihavainto oli selvittänyt hänelle alkuaineiden kierron järjestyksen: vesi, maa, tuli ja ilma. Näistä kolme jälkimmäistä olivat veden, ensimmäisen ja tärkeimmän olomuotoja... Vai onko arkihavaintoon sittenkään luottamista? Selviääkö maailman koostumus sieniä tarkkailemalla?
Elämme Tellukseksi kutsutulla kiviplaneetalla, joka viime aikoina on vaihtanut muotoaan pannukakusta jotakuinkin pyöreäksi. Nykyisin planeettamme leijailee avaruudessa, jossa käsitteet ylhäällä ja alhaalla muuttuvat merkityksettömiksi. Kuitenkin koemme tähtitaivasta katsellessamme hyvin voimakkaana illuusion, että me olemme alhaalla ja tähdet kaukana yläpuolellamme. Kokemuksemme on sama, olipa oma sijaintimme missä kohden pallomaista planeettaamme tahansa. Tämä arkihavaintoon perustuva kokemus pysyisi samana, vaikka tarkkailisimme tähtitaivasta jonkin toisen planeetan pinnalta.
Pasi Mälkiä nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä ihmisenä olemisesta. Katsoja johdatetaan pohtimaan voisiko asioita katsoa myös aivan uudesta, totutusta poikkeavasta näkökulmasta? Voiko hierarkioita ja rakenteita tarkastella ilman pohjaa, maaperää johon kaikki ankkuroituu? Kuinka luotettavia ovat arkihavaintoon ja traditioihin perustuvat kokemuksellinen ja kulttuurinen tieto, sekä missä mittakaavoissa ne pätevät? Onko muutamassa vuosituhannessa mikään ajatusmaailmassamme ehtinyt muuttua?
Tapio Tuominen
pressmeddelande
I det gamla Mesopotamien levde man under en flat, kupolformad himmel, som var spänd över jorden. Världsalltet var den människoliknande gudens hantverk. Vetskapen om detta grundade sig på tro och var kulturbetingad, och med andra ord helt obestridlig.
Vattnet är, som alla vet, det första och viktigaste av de fyra elementen. Detta visste redan de gamla grekerna. Vad baserade sig denna kunskap på? På egna observationer. En filosof som iakttog naturen i skogen såg hur regnet vätte marken och omvandlade jord till svamp. Då det blev torrt såg han hur svamparna brändes och gick upp i rök. Snart regnade det igen och nya svampar växte upp. Den vardagliga iakttagelsen blottlade elementens kretslopp: vatten, jord, eld och luft. De tre sistnämnda var andra former av det första elementet, vattnet ... Eller var observationen trots allt att lita på? Kan man fastställa hur världen är konstruerad genom att iaktta svamp?
Vi lever på en stenplanet kallad Tellus, som på senare tid har bytt form från pannkaka till någotsånär klotformad. Numera flyter vår planet omkring i rymden, där begrepp som uppe och nere mister sin betydelse. Ändå är vår illusion av att befinna oss under stjärnorna stark när vi betraktar natthimlen. Upplevelsen är densamma oavsett var någonstans på vår runda planet vi befinner oss. Även om vi tittade på stjärnhimlen från en annan planet skulle denna empiriskt grundade upplevelse vara densamma.
Pasi Mälkiä lyfter fram viktiga frågor om vad det innebär att vara människa. Finkänsligt styr han betraktarens tankar och öppnar för frågan om man inte kan se på allt ur en alldeles ny synvinkel, som skiljer sig från den vi är vana vid? Kan man granska hierarkier och strukturer utan att utgå från en fast punkt, där allt är förankrat? Hur pålitlig är vår empiriska och kulturbundna kunskap, som grundar sig i vardagliga observationer och på tradition, och i vilken mån gäller den? Har något i vårt tankesätt hunnit förändras under loppet av några tusen år?
Tapio Tuominen
Vattnet är, som alla vet, det första och viktigaste av de fyra elementen. Detta visste redan de gamla grekerna. Vad baserade sig denna kunskap på? På egna observationer. En filosof som iakttog naturen i skogen såg hur regnet vätte marken och omvandlade jord till svamp. Då det blev torrt såg han hur svamparna brändes och gick upp i rök. Snart regnade det igen och nya svampar växte upp. Den vardagliga iakttagelsen blottlade elementens kretslopp: vatten, jord, eld och luft. De tre sistnämnda var andra former av det första elementet, vattnet ... Eller var observationen trots allt att lita på? Kan man fastställa hur världen är konstruerad genom att iaktta svamp?
Vi lever på en stenplanet kallad Tellus, som på senare tid har bytt form från pannkaka till någotsånär klotformad. Numera flyter vår planet omkring i rymden, där begrepp som uppe och nere mister sin betydelse. Ändå är vår illusion av att befinna oss under stjärnorna stark när vi betraktar natthimlen. Upplevelsen är densamma oavsett var någonstans på vår runda planet vi befinner oss. Även om vi tittade på stjärnhimlen från en annan planet skulle denna empiriskt grundade upplevelse vara densamma.
Pasi Mälkiä lyfter fram viktiga frågor om vad det innebär att vara människa. Finkänsligt styr han betraktarens tankar och öppnar för frågan om man inte kan se på allt ur en alldeles ny synvinkel, som skiljer sig från den vi är vana vid? Kan man granska hierarkier och strukturer utan att utgå från en fast punkt, där allt är förankrat? Hur pålitlig är vår empiriska och kulturbundna kunskap, som grundar sig i vardagliga observationer och på tradition, och i vilken mån gäller den? Har något i vårt tankesätt hunnit förändras under loppet av några tusen år?
Tapio Tuominen
press release
The people of ancient Mesopotamia lived under a flat sky that curved over the earth like a dome. The universe was hand-made by a god that resembled a human being. Based on faith and culture, this was unarguable.
As everybody knows, water is the first and most important element. The ancient Greeks already knew this. On what basis? – On subjective discoveries. A philosopher observing nature in the woods saw the rain fall and the soil become fungi. During the dry season he saw the fungi burn and go up in smoke. Soon it rained again and there were more fungi. An everyday observation had explained him the sequence of the elements: Water, earth, fire, and air. The three latter ones were forms of water, which is the first and the most important one… But can an everyday observation be depended on? Will the composition of the world be unraveled by studying fungi?
We live on Tellus, a rocky planet that has lately gone from a pancake into a fairly round one. Today, our planet floats in space, which makes expressions such as ‘up’ and ‘down’ redundant. However, when watching the starry sky, we have a strong illusion of being far beneath the stars. Wherever we are on the spherical planet, the experience is unchanging. It is based on an everyday observation and would be the same even if we were watching the stars from another planet.
Pasi Mälkiä raises important questions about being human. The visitor is led into considering whether matters could be looked at from a totally new, unconventional viewpoint. Is it possible to examine hierarchies and structures without a firm basis to which they are fastened? How reliable is the empirical and cultural information based on everyday observations and tradition, and what kind of scale is it valid in? Have a couple of millennia been enough to change anything in our mindset?
Tapio Tuominen
As everybody knows, water is the first and most important element. The ancient Greeks already knew this. On what basis? – On subjective discoveries. A philosopher observing nature in the woods saw the rain fall and the soil become fungi. During the dry season he saw the fungi burn and go up in smoke. Soon it rained again and there were more fungi. An everyday observation had explained him the sequence of the elements: Water, earth, fire, and air. The three latter ones were forms of water, which is the first and the most important one… But can an everyday observation be depended on? Will the composition of the world be unraveled by studying fungi?
We live on Tellus, a rocky planet that has lately gone from a pancake into a fairly round one. Today, our planet floats in space, which makes expressions such as ‘up’ and ‘down’ redundant. However, when watching the starry sky, we have a strong illusion of being far beneath the stars. Wherever we are on the spherical planet, the experience is unchanging. It is based on an everyday observation and would be the same even if we were watching the stars from another planet.
Pasi Mälkiä raises important questions about being human. The visitor is led into considering whether matters could be looked at from a totally new, unconventional viewpoint. Is it possible to examine hierarchies and structures without a firm basis to which they are fastened? How reliable is the empirical and cultural information based on everyday observations and tradition, and what kind of scale is it valid in? Have a couple of millennia been enough to change anything in our mindset?
Tapio Tuominen